Kyykkäheiton palaset

Toimittajan huomio: Kirjoittaja on B-sarjan pelaaja, joka ei välttämättä tiedä mistä puhuu. Tätä tekstiä ei siis pidä ottaa absoluuttisena totuutena, vaan se on enemmänkin yksittäisen pelaajan yhdessä treeniporukkansa kanssa tehtyjä huomioita.

Jokainen vähän enemmän kyykkää pelannut on varmasti saanut ties minkälaista vinkkiä tai optimaalisen heiton näkemystä kanssapelaajilta tai muuten vain kentänlaidalla heiluvilta häiriköiltä. Vinkit yleensä tuntuvat joko typeriltä tai itsestäänselvyyksiltä tai sitten niitä ei täysin ymmärräkään. Alle on kerätty kirjoittajan mielipide hyvän heiton komponenteista, joihin voi kiinnittää huomiota etenkin videoanalyysiä tehdessään.

Tekstistä löytyy materiaalia juuri kyykän harjoittelemista aloittaville pelaajille, mutta saattaa herättää ajatuksia myös kokeneemmissa konkareissa. Vaikka tekstissä on melko yksityiskohtaisestikin kuvattu joitain heiton osa-alueita, niitä ei voi lukemalla tai pelkkiä kyykkäviisauksia kuuntelemalla oppia. Heittoja pitää saada alle, jotta tietää mikä juuri itselle tuntuu hyvältä, ja miltä hyvä heitto tuntuu.

Tekniikoita on myös niin montaa erilaista kuin on heittäjiäkin, joten kaikki alla listatuista asioista ei luonnollisesti suoraan päde kaikkien heittoihin, mutta mainitut pointit ovat usein toistuvia hyvissä heitoissa ja hyvien heittäjien tasaisissa suorituksissa.

Ote mailasta

Seuraava usein kuultu vinkki on, että mailasta pitäisi ottaa sellainen ote, että kämmen tukisi heittoa koko ajan. Tähän on montaa eri neuvoa kuultu, mutta tavoite on sama. Itse kehitin tällaisen tennisvalmentajalle tutun neuvon: Ota maila ei-heittävään käteen ja sano kahvalle käsipäivää. Siten, mikäli kättä ei enää käännä vaan heiluttelee samalla otteella edestakaisin heittomaisesti, pitäisi otteen olla oikeanlainen. Vääränlaisella otteella on äärimmäisen vaikeaa saada heittoon tukea kädestä, jolloin heiton suunta kärsii, ja heittoon syntyy ns. ”supermiesefekti”, kun vielä kumarrutaan käsi nyrkissä eteenpäin. Kämmenen yllä kuvattu oikea asento myös rajoittaa turhaa käden liikehdintää eteen-taakse suunnassa ja lukitsee täten hartialinjaa ja pitää heittoa ryhdikkäänä.

Hartialinja

Hartialinja on monelle se ihan ensimmäinen kyykkävinkki. Tämä on erittäin hyvä vinkki, ja tarkoittaa sitä, että käden tulisi kulkea suorassa samassa linjassa hartialinjan kanssa. Tällä vältetään helposti painavaa kapulaa heittämällä saavutettavat urheiluvammat kyynärpäähän ja olkapäähän. Hartialinja myös mahdollistaa vakiintuneen tähtäyksen, sillä kun se pidetään jäykkänä vedon (eli sen ajan, kun mailaan tuotetaan voimaa) aikana, voi maila mennä aina vain suurin piirtein samaan suuntaan. Kättä ei myöskään vedon aikana saa päästää tippumaan tai nousemaan hartialinjasta. Hartialinjasta tippunut heitto lähtee yleensä alhaalta ylös vasemmalle päin, ja liian korkealle nostettu käsi taasen ainakin allekirjoittaneella aiheuttaa kipuilua olkapäässä ja heitto hajoaa täysin.

Jäykkyyttä hartialinjaan voi pyrkiä tavoittelemaan ns. “purjeasennolla”, jossa rinta työnnetään eteen ja olkapää ei voi liikkua eteen-taakse suunnassa.

Purje-asento

Huom. Hartialinjaa ei tule saavuttaa nostamalla olkapäätä ylös, vaan nostamalla heittokäsi linjaan alhaalla olevan olkapään kanssa.

Heitä alempaa

Kun yllä olevat vinkit on saatu kuntoon, alkaakin miettiminen, että miten näillä spekseillä voi muka heittää alempaa. Jutun juoni piileekin heittämisessä koko vartalo vinommassa, kuitenkin hartialinjan säilyttäen. Tämä usein tuntuu monesta hyvin epäluonnolliselta tavalta heittää, mutta mahdollistaa heiton lähtemisen matalammalta, parantaen usein heiton lopputulosta lyönnin tapahtuessa enemmän suoraan eteenpäin. Toimiviksi todettuja keinoja saada hartialinja vinommaksi on kääntää päätä heittokäden puolelle ja/tai ottaa ns. Quasimodo-asento, eli nostaa ei-heittävän käden olkapäätä korostetusti ylöspäin. Nämä molemmat keinot pyrkivät pakottamaan hartialinjaa vinoon ja heittokättä alemmas pitäen kuitenkin aiemmin mainitut asiat mielessä.

Monella heittäjällä alempaa heittäminen mahdollisestaan ns. ”heittoasennolla”, jossa keho muodostaa S-kirjaimen muodon ennen varsinaisen vedon alkua. Veto ei myöskään ala ennen kuin heittoasentoon on päästy taakseviennin jälkeen. Tällä mahdollistetaan mailan jatkuva liike eteenpäin, vaikka heitto lähteekin alempaa. Asento mahdollistaa myös vahvan ponnistuksen takajalalla.

Tamperelaisten mestaruussarjalaisten taidonnäyte heittoasennosta

Vinossa heittäminen aiheuttaa myös luonnollisesti mailan pyörimisen vinommassa. Tästä ei kuitenkaan kannata hätääntyä, vaan sen on huomattu jopa parantavan muun muassa lakaisuheiton asettumista. Riviheitto myös useimmiten tulee kohteeseen pompulla tai maaraapaisulla, joka asettaa mailan vaakatasoon rivissä.

Painonsiirto ja vartalonkierto

Miten heittoon sitten tuotetaan voimaa, jotta ne kyykät jaksavat Ruoveden pehmeällä kentälläkin ulos kentästä? Voimaahan ei voi yllä mainittujen asioiden vuoksi oikein järkevästi tuottaa kädellä, joten sen on tultava muualta: isoista lihaksista. Vartalonkierrolla ja painonsiirrolla takaa eteen saadaan tuotettua valtava määrä voimaa mailaan, kun se vain kulkee käden suunnassa heittosuuntaa kohti. Painonsiirtoon auttaa askeleen ottaminen eteenpäin heittosuorituksen aikana.

IssEn heitossa näkyy selkeästi painonsiirto, jos seuraa lantion (ja painopisteen) liikettä takaa eteen heiton aikana

Myös takajalkaa kannattaa hyödyntää voimantuotossa tuottamalla ponnistuksen heittosuuntaa kohti, kuitenkin pitäen tukijalan tiukkana, jotta voima saadaan siirrettyä oikeaan paikkaan. Etenkin uusilla pelaajilla näkee tukijalan turhaa joustamista, jolloin kaikki heiton ryhdikkyys ja täten myös voima katoaa joustoon. Usein puhutaan tukijalan päälle menemisestä, mutta tärkeintä on pitää tukijalka jäykkänä niin, että lantio voi kiertää täysin sen varassa ja kaikki voima saadaan siirrettyä mailan eteenpäin suuntautuvaan liikkeeseen. Tukijalka voi olla koukussa tai suorana, kunhan se vain pysyy tiukkana ja tukee heittoa. Lantion liikettä ylös-alas suunnassa tulisi myös vedon aikana välttää, vaan sen pitäisi liikkua vain painonsiirron mukana suoraan eteenpäin.

Heittosuorituksen lopuksi tehdään vielä saatto tai ”sukellus” heittosuuntaan, jolla varmistetaan heittosuunnan oikeus ja liikkeen jatkuvuus. Tätä voi verrata esimerkiksi pallolajien lyöntien saattoon tai nyrkkeilyssä ”lyö kohteen läpi” tyyppiseen ajattelutapaan.

Katse kohti kyykkiä

Alaotsikkokin sen kertoo, katse tulisi pitää kohteessa (toivottavasti kyykät) koko heittosuorituksen ajan. Monella etenkin uudella pelaajalla pää kääntyy poispäin kyykistä mailan taakseviennin aikana, mutta tämä saattaa tuottaa enemmän vaihtelua itse heittoon ja heikentää tähtäystä. Mikäli katseen pitää jatkuvasti kohteessa, vakioituu taaksevienti paremmin ja tähtäyskin paranee, kun kohde on koko ajan näkökentässä.

Yleensä selityksenä pitkälle taakseviennille on kovemman heiton hakeminen. Pitempi taaksevienti ei kuitenkaan merkittävästi lisää heiton nopeutta, sillä varsinainen veto kuitenkin lähtee useimmiten vasta, kun heittoasento on saavutettu. Joillain pelaajilla on huomattu jopa heittovoiman paranemista, kun he ovat asettaneet katseensa pysymään aina heittokohteessa.

Riuhtomisen poisto

Kun lähdetään heittämään täysiä, usein huomataan, että maila lipeääkin reilusti oikealta ohi. Tämä johtuu siitä, että mailaan aletaan tuottamaan liikaa voimaa liian aikaisin, eli silloin kun käsi ei vielä ole hartialinjassa ja varsinaista heittoasentoa ei olla vielä saavutettu. Maila pitääkin tuoda taakseviennin aikana korostetun rauhallisesti oikeaan linjaan, jonka jälkeen vasta voimaa voi alkaa tuottamaan niin paljon kuin irtoaa ilman suurempaa riskiä lipeämisestä. Yleensä täysiten lähtenyt heitto on myös samalla rennoimman tuntuinen.

Myös kaiken ylimääräisen hytkymisen minimointia heitossa voi pohtia. Suosittelen kuitenkin miettimään tätä vasta, kun perusteet alkavat olemaan kunnossa, ja heitto tuntuu muuten toimivan. Ylimääräinen hytkyminen ja keinuminen tuottavat ylimääräisiä muuttujia heittoon ja lisäävät epävarmuutta.

Jäykkyys, tiukkuus, ryhdikkyys

Lähtökohtaisesti koko heitto ja sen tarkkuus perustuu siihen, että tietyt kropan palaset pysyvät jäykkinä. Lähestulkoon kaikki yllä mainitut asiat tähtäävät jonkin asian pitämiseen jäykkänä tai mahdollistamaan liikkeen vain määrätyssä suunnassa. Näin saadaan tasapainoinen ja toistettava suoritus, jota lähteä hiomaan yhä vain paremmaksi ja varmemmaksi.

Vielä loppuun muistutus, että nämä eivät ole absoluuttisia totuuksia, vaan tekemiäni havaintoja hyvistä heitoista. Tarkoituksena oli siis tuoda esille asioita, joihin voi kiinnittää huomiota omissa ja muiden heitoissa videoilta, ja pyrkiä miettimään näiden kautta, miten juuri itse haluaa heittonsa toteuttaa. Kaikille on yksilöllistä, miltä hyvä heitto tuntuu, ja mitä asiaa ajattelemalla saadaan juuri jokin tietty palikka loksahtamaan paikalleen.